Aksaa ja tottista

Keskiviikkona oli Sonjan treeni, joka tosin jäi vähän lyhyeksi. Ulkona satoi kaatamalla ja ryhmätreenien vetäjät halusivat sisälle. Minkäs teet, me ei oltu maksettu varausmaksua B-kentästä.
Hyppiskiekuroita väänneltiin ja ansaesteitä oli ihan joka käänteessä. Kiista on nykyään niin hyvin kuulolla, se menee just sinne minne ohjataan ja aina ei ohjata ihan oikeaan paikkaan. Pientä mietintää radan kulusta ja esteiden paikoista, niin johan alkoi ohjaajakin muistaa rataa.

Tostaina PK-tottikset Kaisan luona. Aiheena eteenmenot ja jäävät. Otin jäävistä seisomisen, kun siitä ei ole juurikaan tullu otettua luoksetuloja. Ekalla kerralla seisoi pitkään, mutta 20 askeleen jälkeen meni maahan. Uusinnalla onnistui, mutta luoksetulot on nykyään liian hitaita.
Luoksetulosta jatkettiin seuruulla ja eteenlähetyksellä. No eka meni mönkään, kun Kiista ei ensin tajunnut ja sitten kun tajusi, teki matkalla pikku A:n :D "pöljä". Mutku se oli siinä niin sopivasti hollilla. Toistolla lähti hirmuista vauhtia ja tipahti käskystä maahan.
Pikkusen vaisu on Kiista tottiksissa. Ei sellaista rai-rai-meininkiä, kuin aiemmin. Pikkusievää toko-meininkiä.