Tokoa 30.5.

Parmaharjun parkkiksella treenattiin Eevan & Ytyn ja Maijan & Kamin kanssa.

Aloitin ruutu - merkki treenillä. Otettiin ensimmäistä kertaa siirtymiä ja myöskin ekaa kertaa oli narut ruudun reunoilla. Lähetin ensin ruutuun, Kiista katseli naruja ja kiersi kerran ruudun sisällä ympyrän, sitten asettui takanarun taakse seisomaan. Laitoin pikkuisen markkerin keskelle ruutua ja siihen suunnisti hyvin.
Siirryin merkille lähetykseen, sinne Kiista asettui hyvin. Lähetin vasemmalle ruutuun oikealla kädellä ja se hämäsi Kiistaa. Meinasi ottaa merkkikartion suuhunsa ja lähteä sen kanssa :D Uusi lähetys merkille ja nyt vasemmalla kädellä ruutuun. Narut taas hämmensivät ja Kiista juoksi takareunasta ruudun sisään. Yksi lähetys läheltä, merkin puolelta ja tämän jälkeen teki hyvät siirtymiset merkiltä ruutuun.

Luoksetulon pysäytyksiä tehtiin Eevan avustuksella. Molemmilla oli pallot, Eeva jäi Kiistan taakse seisomaan ja ekan tein läpijuoksuna. Toinen pysäytyksellä, josta vapautus Eevan pallolle. Pysähdyksessä pienet jarruaskeleet, mutta reaktio hyvä. Toinen pysäytys parempi, mutta pikku askel siihenkin.

Jäävät otin kaikki järjestyksessä seiso-maahan-istu ja jokainen onnistui hyvin. Seisoi paikoillaan taaksemenossakin. Tein BH-koetta ajatellen vielä luoksekutsun istumisesta. Luoksetuloa pitää treenata nyt joka päivä tällä viikolla, jotta tajuaa tulla eteen istumaan.

Lopuksi tehtiin melkein 2h lenkki ja koirat pääsivät myös uimaan lampeen matkalla. Vauhtia riitti aivan loputtomasti taas.

Viikkotreenit 27.5.

Tapsa lopetti toistaiseksi kouluttamisen ja me siirryttiin Raunon ryhmään.

Rata oli taas mielenkiintoisen haasteellinen. Kiista oli hyvässä vireessä ja ohjaaminen oli kivaa. Oppis vaan olemaan oikeissa paikoissa, eikä pimittäis koiralta seuraavia esteitä. Suurin ongelma oli A-esteen vieressä oleva putken suu. A mentiin kolmeen kertaan ja viereiseen putkeen mentiin ensin. Näin se muodostuu vaikeammaksi meille. (harjoituksen puutetta). Kiista sai aivan karsean vauhdin juuri tohon kohtaan, enkä kyennyt millään konstilla enää saamaan sitä A:lle. Rauno lopulta seisoi putken suun edessä ja rata jatkui. (tätä treenataan ahkerasti taas jatkossa).

Kontaktit hyvät ja pientä hiontaa tehtiin muutamissa kohdissa. Mukavan opettavainen sessio.

Sonjan treeni

Uusin kuva Kiistasta. Aina tarkkaavaisena.

Katselin jo rataan tutustumisessa kepeille vientiä ja 8-9-10 kohtia. Ajattelin ettei tule onnistumaan. Alku hyvin, 4-5 välistäveto meni ekalla vähän pitkäksi, kun en kääntänyt ajoissa. 4 ja 5 välissä "vaihdettiin koiran kanssa puolia", jotta sai etumatkaa kepeille vientiin. Yllätys oli suuri, kun Kiista haki kepit hienosti ja pääsin tekemään jyrkän takaaleikkauksen keppien takana. 8 ->9 sylkkärillä ja pienellä kulmauksella. Tässä ei saanut hosua, vaan kääntää koiraa kunnolla. Kympillä kokeilin persjättöä, mutta se käänsi koiraa liian vähän. Valssi toimi parhaiten ja siitä putkeen, persjättö ja renkaalle, sen jälkeen tein persjätön ja juoksin seinän puolelta putkea. Takaaleikkaus esteellä 14.

Loppu tehtiin myös putken toiselta puolelta ja hienosti haki Kiista esteen 14, kun käytin vastakkaista kättä ja käskytin eteen. Keppien jälkeistä elämää hiottiin vielä lisää.

Kiista oli tosi pätevä koira ja mullakin kuulemma asenne kohdallaan. :o) A:ta tein muutaman kerran, kun Elsi ja Hoppu suorittivat. Mielettömän hyvät kontaktit kovalla vauhdilla ja reilulla ohijuoksulla.

Kiitos taas Sonjalle :D

Päivystyksessä 21.5.

Kuvat otettu klinikalta tulon jälkeen, jolloin turvotusta ei ollut enää läheskään niin paljon, kuin mennessä. Surkean näköinen otus edelleen.

Perjantai ilta ja kello 22.00 (tietysti) minuutti sitten Kiista kävi katsomassa minua ja näytti aivan normaalilta. Vain hetkeä myöhemmin nousin tarkistamaan miksi se hinkaa naamaansa. Järkytys oli kauhea, kun näin miten valtaisan turvonnut koko pää oli. Silmät lähes ummessa ja molemmat suupielet näyttivät kuin siellä olisi madariinit. Huulet aivan kivikovat ja kuumat.

Soitto päivystykseen ja olin samantien matkalla päivystykseen. Kiedoin kylmäkompressin keittiöpyyhkeen avulla Kiistan kaulaan turvotusta hillitsemään. Alkumatkan Kiista istui, mutta meni kohta maate. Minä tietysti painoin kaasun pohjaan ja ajoin sellaista ylinopeutta, että kortitta olisin, jos poliisit ois nähny. Olin aivan varma, että löydän kuolleen koiran perillä. Onneksi Kiista nousi istumaan hetkeä myöhemmin, helpotus oli suuri ja tippa tuli linssiin.

PetVetissä ell laittoi Kiistan heti tippaan ja antoi kortisonia. Ell sanoi heti, ettei usko kyyn puremaan, koska turvotus on niin tasaisesti molemmilla puolilla päätä, eikä ollut yhtään levinnyt kaulaan. (onneks).

Koko pussillista ei tippaa valutettu, vaan pääsimme lähtemään kotiin. Turvotus oli jo laskenut hieman, eikä huuletkaan olleet enää kovat.

Lääkkeen vaikutus kesti n.6h. Aamulla nousin kuudelta katsomaan miltä Kiista näyttää. Vähän pehmeää (nestettä?) suupielissä ja jonkun verran turpealta näytti muutenkin. Ei mitään eileiseen verrattavaa kuitenkaan. Annoin Kyytabletin aamuruoan seassa, näin ell neuvoi, jos turvottaa vielä aamulla.

Kortisonissa on 2vk karenssi, joten Nokian kisat pitää perua. Pääasia on kuitenkin terve koira. :o)

19.5. Tottis Rymättylä

Anni Ritakallio piti meidän tämän kertaisen treenin. Teemana jäävät. Meitä on neljä ja teimme pareittain hommia aluksi. Toinen koira paikallamakuuseen ja ohjaaja naksutteli toiselle jäävät.
Kiistan makuu sujui mallikkaasti, vaikka häiriötä oli melkoisesti. Jäävistä otin kaikki vuorollaan. Muutama harmittavainen väärinkäsitys avustajan puolelta ja tulin palkanneeksi väärästä. Muuten melko mallikkaita liikkeitä Kiista teki.
Teimme myös rintamana jääviä niin, että jokainen vuorollaan antoi käskyn. Näissä palkkasin seuruun aikana, koska Kiista reagoi herkästi muiden käskyihin. Nyt ei kertaakaan tehnyt siirtymistä kuin mun käskystä.
Annin mielestä Kiista voisi vielä täpäkämmin pysähtyä seisomaan ja tätä työstin lelun heitolla heti käskyn jälkeen.

18.5. Tehotreeni 2

Tiistaina oli jälkimmäinen Rauno Virran kahdesta tehotreenistä kilpaileville koirakoille. Kuumuus oli melkoinen. Radassa oli muutama kohta, mitä hiottiin paremmaksi. Sellaista leijeröintiä en olisi tullut ajatelleeksikaan, mikä tehtiin. Ohjaaja lähti todella jyrkästi oikealle, lähetettyään koiran puomin takana olevalle putkelle. Koiran ja ohjaajan väliin jäi puomin lisäksi myös A-este. Näin kuitenkin sai kaikkein parhaimman vastaanoton koiralle, eikä ollut vaaraa putken jälkeen suoraan edessä olevista esteistä.
Jälleen minua piti muistutella maltista ja siitä, että jään odottamaan koiran kääntymistä kohti oikeaa estettä. Oma kiirehtimiseni ajoi Kiistan vaan väärälle esteelle.

Liitän ratapiirroksen tänne, jos sellaisen saan. Raunolle kiitokset erittäin tehokkaista treeneistä. Kyllä oli koirakin läkähtyä. Vettä meni paljon ja Kiista halusi ojan pohjalle pitkään nurmeen maate aivan pitkin pituuttaan. Uimaan olisi pitänyt päästä :o)

Agility Hämeenlinna 16.5.2010

Tuijan ja Lyytin kanssa startattiin kisoihin sunnuntaina aamusella. Helle ei ollut silloin vielä paahtavaa. Kisapaikka oli mukavalla paikalla ja sieltä löytyi paljon varjoisia paikkoja.

Siellä oli kaksi agirataa ykkösluokille. Ensimmäisestä tulokseksi vitonen ja se saatiin keinulta. Siitä taisi saada virheitä melkein kaikki sunnuntaina kisaavat koirat. Mineissä ei yhtään nollaa, medeissä taisi tulla pari. Makseissa ekalta radalta kolme nollaa. Keinu laskeutui nopeasti ja Kiista pelästyi sitä, loikkasi eteenpäin ennen, kuin ehti maahan kolahtaa. Näin ei ole koskaan tehnyt millään keinulla, edes korkeassa vireessä. Kaikkeen pitää ilmeisesti tottua, mutta missä treenaa vaarallisia keinuja ? :o/ (kisoissa)? Rataan olin muuten tyytyväinen, muilta osin Kiista kulki kuuliaisesti ja teki hienot kontaktit.
Varoitin Tuijaa keinusta, sanoin, että se on vielä vaarallisempi, miltä näytti. Tuija otti Lyytin varovasti pysäyttämällä ylösmenolle ja he tekivätkin hienon nollan, sijoitus toinen. (myös toiselta radalta). :o)
Meidän sijoitus oli neljäs ja oltiin palkintopallilla. E-HKK:n 40-vuotis kisojen kunniaksi palkittiin jokaisesta luokasta neljä koirakkoa. Kolmanneksi sijoittui yliaikanollalla seropi.

Toinen rata lähti heti alusta mönkään. Kiista ryntäsi ensin käännöksessä kintuilleni ja sitten jyrkästä avokulmasta kaksi kertaa keppien kakkosväliin. Keinu oli tälläkin radalla ja nyt käskytin aika reippaasti ja sain Kiistan pysähtymään ennen keinun puoltaväliä. Siitä sitten pyysin sitä vähän kerrassaan alas. Onneksi meni ihan rohkeana kuitenkin keinulle. Loppusuoralla en enää jaksanut välittää mistään. En saanut oikeaa asennetta tälle radalle ja suunnittelin luultavasti ohjauksenikin väärin. Mulla on liian hyvä koira, menee ihan hukkaan.

Kotimatkalla pysähdyttiin eväille ja Kiista pääsi järveen uimaan ♥ se oli onnea se !

Nollaan pääni ja kohti uusia kisoja. Tavataan ensivuonna kisoissa, me ollaan silloinkin viellä ykkösluokassa :o/